Lukio aikana Blomqvistin tanssikurssilla totesin, että tanssihan voi olla kivaakin. Myöhemmin olin jonkun vuoden Kouvolan Terpsikerhossa maistelemassa kilpatanssipuolta, mutta pääosin tanssi on ollut ravintolatansseja ja silloin tällöin lavoja.
Joskus luulin, että osaan tanssiakin, kunnes löysin Hurmion 2008. Huomasin, etteivät ne taidot niin hyvät olleetkaan. Innostuin tosissani Hurmion toiminnasta ja kurssien mukavasta ilmapiiristä vaikka joskus turhautuikin siihen, ettei opi tarpeeksi nopeasti. En olisi uskonut vielä pari vuotta sitten, että esimerkiksi tangosta tosiaan löytyy tunnetila eikä se ole pelkkää tekniikkaa ja kuvioita.
Nyt olemme Pirjon kanssa innostuneet käymään myös lavatanssikisoissa. Se tuo yllättävän paljon motivaatiota myös harjoitteluun. Kisojen kautta oman tanssin kehittymisen seuraaminen on todella innostavaa, ja oppimista riittää edelleen paljon. Onneksi minulla on oma ”personal trainer”, joka valitettavan usein on oikeassa, kun mietitään miksi joku asia ei suju ja miten se oikeasti pitäisi tehdä.

Kuva: