Tanssilajit

Boogie woogie on Amerikassa 60-luvulla kehittynyt tanssi. Sitä tanssitaan rock'n'roll/rockabilly musiikkiin, esimerkiksi Elviksen rytmeihin! Boogie woogieta voi tanssia vauhdikkaasti, mutta myös hitaalla tempolla. Boogie woogielle tavanomainen piirre on, että tanssijat yhdessä tulkitsevat musiikkia, aivan vapaasti, mitä ikinä biitteihin keksivätkin tehdä. Boogie woogie on erittäin vapaata ja vapauttavaa tanssia, johon voi keksiä vaikka mitä, ettei käy tylsäksi.

Bugg on Ruotsista Suomeenkin rantautunut kädenalitanssi jota tanssitaan sekä hitaaseen että nopeaan musiikkiin. Perusaskel on neljän iskun kestoinen. Buggille tyypillistä on vasemmalle ja oikealle pyörivät kuviot, joiden aikana tanssipari voi pysyä paikoillaan tai liikkua salissa tanssisuuntaan kiertäen. Hurmion bugg-ohjaajien opetustaitoja kehitetään ulkomaalaisten opettajien johdolla säännöllisesti, joten Hurmiossa saat lajin viimeisimmät tuulet ja modernit opetusmetodit.

Chacha on yleisimpiä lavoilla tanssittavia lattareita. Perusaskel kulkee lattiaa viistäen, lantion liike syntyy napakasta askelluksesta ja jalan ojennuksesta. Kuten kaikissa tansseissa on chachassakin vartalon käyttö tärkeää.

Fuskun muunnelma, tarkoitettu etenkin diskon ja muun vauhdikkaan musiikin tanssimiseen.

Foksia voisi sanoa yleistanssilajiksi, koska se sopii lähes kaiken tasajakoisen musiikin tanssimiseen. Foksi on iloisen joustavaa, hitaampaa tai nopeampaa. Perusaskel on monille tuttu hidas-hidas-nopea-nopea.

Fusku/lavajive on suomalaisten kädenalitanssi, jota tanssitaan mm. foksimusiikkiin ja nopeaan iskelmämusiikkiin. Perusaskel on yksinkertaistettu versio jivestä jossa on foksin rytmitys. Tyypillistä tanssissa on erilaiset pyörähdykset, paikanvaihtotyyppiset kuviot ja kävelytykset.Tanssina fusku on hauska ja letkeä.

Hambon on kaunis, herkkä ja rauhallinen tanssilaji. Musiikillisesti hambo muistuttaa masurkkaa, ollen kuitenkin rauhallisempi ja maustettu jazzahtavalla otteella: tahti soitetaan enemmän kolmimuunteisena (triolina). Hambossa on yleensä pieni “sisäänjohdatus”, joka tanssitaan avoimessa otteessa vierekkäin edeten ja pyörintäosa, joka tanssitaan suljetussa paritanssiotteessa. Hambon historia on hämärän peitossa. Hambo tunnetaan myös Ruotsissa, jossa se usein tanssitaan suomalaista sukulaistaan nopeampana tanssina.

Hidas valssi on rauhallisen keinuva ja kauniisti eteenpäin liitävä tanssi. Valssi on kolmijakoinen tanssi eroten tältä osin muista tanssi- ja musiikkilajeista, jotka ovat lähes poikkeuksetta nelijakoisia. Hitaan valssin askel ja kuviot eroavat perinteisestä valssista ja yhtenä hitaimmista lavoilla tanssittavista lajeista se on alkuun varsin haastavakin. Hitaaseen valssiin kuuluvat vahvat nousut ja laskut ja ilmavasti pyörivät kuviot.

Humppa on voimakkaasti joustava, supisuomalainen tanssi. Perinteisen humpan lisäksi myös kävely- ja kuviohumppia tanssitaan usein lavoilla.

Jenkkaa voi tanssia monella tavalla; perinteisen paritanssijenkan lisäksi on kaikille tuttua letkajenkkaa ja kahden tanssiparin kesken tanssittavaa valjakkojenkkaa. Perinteisesti jenkassa hypitään ja pyöritään, mutta onpa lavoilla nähty joskus tehtävän villejäkin kuvioita jenkan hurmiossa...

Jive on svengaavaan musiikkiin tanssittava avoimen otteen tanssi.
Nykyään Jive eroaa rock'n'swing-tanssiperheestä olemalla siistimpi ja
kontrolloidumpi tekniikaltaan ja kuvioiltaan - ehkä sen vuoksi, että
se kuuluu kilpailtaviin latialaistansseihin.

LATIN COCKTAIL ON RIEHAKAS ja tanssintäyteinen sekoitus alkuperäisiä latinalaisrytmejä ja liikunnan iloa. Latin Cocktail-tunnit koostuvat kolmesta osasta: alkuverryttely, tanssiosuus ja loppuvenyttely. Latin Cocktail-tunneilla tanssitaan mm. salsaa, reggaetonia, bachataa, merenguea, sambaa (eri tyylejä), rumbaa (eri tyylejä), cha-cha-chaata, paso doblea, tangoa ja jiveä.

Lavalattariryhmissä ovat lajeina cha cha, rumba, samba ja salsa.

Supisuomalaista tangoa tanssitaan ympäri Suomea tanssilavoilla. Tango on suurien tunteiden tanssilaji, jonka askelissa on tasaisuutta ja hallittua voimaa.

Lavatanssiryhmissä harjoitellaan useita tanssilajeja ja tutustutaan lavaetikettiin. Alkeisryhmissä perehdytään perinteisiin suomalaisiin perustansseihin; foksiin, valssiin, tangoon, humppaan ja jenkkaan. Alkeisjatkossa syvennytään alkeiskurssilta tuttuihin tanssilajeihin ja lisäksi perehdytään uusiin tanssilajeihin, mm. hitaaseen valssiin, polkkaan, masurkkaan, swing- polkkaan sekä hitaisiin. Jatkossa syvennytään paritanssin perusteisiin, tekniikkaan sekä tulkintaan laajasti eri lavatansseja tanssien.

Salonkitanssi masurkkaa voidaan pitää polkan ohella lavojen kuninkuuslajina.
Masurkka on kolmijakoinen, temperamenttinen ja hikinen laji, joka on saanut alkunsa Puolassa monivuoroisena tanssikokonaisuutena ja tullut Suomeen 1800-luvulla muotoutuen paritanssiksi kansankeskuudessa. Nykyään masurkassa on perinteisesti A-osa tanssitaan vierekkäin edeten avoimessa otteessa, esimerkiksi potkumasurkan askelikolla ja B-osa pyörien suljetussa paritanssiotteessa polkkamasurkan tai vanhan valssin askelikolla. Masurkka on rytminen ja koordinaatiota haastava tanssi ja masurkkaa voidaankin pitää lavojen kuninkuuslajina polkan ohella.

Kansantansseistakin tuttu polkka on ehkä hikisin lavatanssi. Polkassa liikutaan usein vauhdikkaastikin lähes matalalennossa ja voimakkaasti pyörien.
Polkka on Böömiläislähtöinen kansantanssi ja Suomessa ensi kertaa tanssittu tiettävästi ennen 1800-luvun puoltaväliä. Polkka saavutti nopeasti Suomessa valtavan suosion. Muualla Euroopassa polkka tunnetaan vaihtoaskelin tanssittavana tanssina, mutta suomessa se muotoutui hyvin lennokkaaksi ja liikkuvaksi tanssiksi kymmenine eri variaatioineen. Perusmuodossaan paripolkka perustuu tasahyppyyn ja kahteen juoksuaskeleeseen. Polkka on näppäryyttä ja kuntoa kehittävä tanssilaji.

Rumba on tunteellinen tanssilaji, jota monesti kuvataan parin välisenä kosiotanssina. Rumbassa tehdään vastaavia kuvioita kuin cha chassa, mutta musiikki on huomattavasti rauhallisempaa.

Slowarit on yleisnimitys hitaille tansseille. Niitä voidaan tanssia useilla eri tekniikoilla.

Sottiisi, joka tunnetaan myös nimillä jenkka, sanksanpolkka ja tyyskä, tuli Saksasta Ruotsin kautta Suomeen 1800-luvun jälkipuoliskolla. Sen alkuperä on kuitenkin englantilaisessakontratanssiperinteessä. Sottiisi ja jenkka ovat alunperin olleet sama tanssi, mutta ovat eronneet selkeästi omiksi tansseikseen 1900-luvulla. Kansankeskuuteen sottiisi ja jenkka ovat levinneet eri aikoina omina erillisinä tansseinaan. Tanssien musiikit kuitenkin muistuttavat paljon toisiaan joten monet kuviot ovat sovellettavissa molempiin lajeihin. Sottiisi on pehmeä ja lipuva tasajakoinen tanssi, kun taas jenkka on hyppivä ja riehakas tanssilaji. Molemmat ovat 2-osaisia tansseja, joissa A-osa tanssitaan usein avoimessa otteessa vierekkäin edeten ja B-osa suljetussa otteessa pyörien.

Polkan ja jiven risteytys, eli kädenalituksia ja muita kuvioita polkkamusiikin tahdissa.

Jive
on svengaavaan musiikkiin tanssittava avoimen otteen tanssi.
Nykyään Jive eroaa rock'n'swing-tanssiperheestä olemalla siistimpi ja
kontrolloidumpi tekniikaltaan ja kuvioiltaan - ehkä sen vuoksi, että
se kuuluu kilpailtaviin latialaistansseihin.

Boogie Woogie
Boogie woogie on Amerikassa 60-luvulla kehittynyt tanssi. Sitä tanssitaan rock'n'roll/rockabilly musiikkiin, esimerkiksi Elviksen rytmeihin! Boogie woogieta voi tanssia vauhdikkaasti, mutta myös hitaalla tempolla. Boogie woogielle tavanomainen piirre on, että tanssijat yhdessä tulkitsevat musiikkia, aivan vapaasti, mitä ikinä biitteihin keksivätkin tehdä. Boogie woogie on erittäin vapaata ja vapauttavaa tanssia, johon voi keksiä vaikka mitä, ettei käy tylsäksi.

West Coast Swing
West coast swing on Yhdysvaltain länsirannikolta 30-luvun lopulla tullut kädenalitanssi, joka on vuosikymmenien aikana ottanut vaikutteita aikakausien suosituimmista musiikki- ja tanssityyleistä. Lajilla on vahvat ominaispiirteensä, vaikka se muokkaantuukin koko ajan. Skaala tanssia west coast swingiä on laaja, mutta kaikki musiikki ei kuitenkaan tunnu yhtä hyvältä west coast swingiä tanssia.

Niin kuin salsaa tai argentiinalaista tangoa, myös west coast swingiä tanssitaan omissa west coast swing bileissä. Näitä bileitä on tarjolla ympäri Suomea viikottain tai viikonloppuisin erilaisissa west coast swingiin erikoistuneissa tanssitapahtumissa. Kulttuuri eroaa paljon lavatansseista: sekahaku on toiminnassa koko illan, eikä seuraajarivistöä ole tapana luoda minnekään. Parin kanssa tanssitaan tavan mukaan vain yksi tanssi kerrallaan, jonka jälkeen vaihdetaan lennossa paria.

Tanssina west coast swing on maailman tasa-arvoisin laji, sillä se antaa kummallekin yhtälaiset mahdollisuudet vaikuttaa tanssin kulkuun. Puhutaan kommunikoinnista ja keskustelusta parin välillä, joka pois sulkee ns. hijacking- tai takeover-tyyppiset tavat. Nämä edellämainitut tavat ovat verrattavissa keskustelukaverin epäkohteliaaseen keskeyttämiseen tai keskustelun suunnanmuuttamiseen ilman, että toinen on siihen kunnolla varautunut.

West coast swing: haastava/punainen

Tällä kaudella tätä ryhmää ei vielä järjestetä, mutta annettakoon muutamia konkreettisia asioita, josta punaisen tason west coast swing-tanssijan tunnistamme:

- triplojen käyttö on suhteellisen sujuvaa
- hallitsee kuuden- ja kahdeksan iskun kuvioita ja niiden joitain variaatioita
- osaa tanssia west coast swingiä sujuvasti myös soolona
- omaa tasapainon pyörähdyksiin
- vierailee tasaiseen tahtiin west coast swing-bileissä tai tapahtumissa ja tuntee kulttuuria
- stailaa omaa tanssiaan, ei vain vie tai seuraa
- on tutustunut kummankin parin osapuolen mahdollisuuksiin vaikuttaa tanssiin

Laji näyttää tältä: https://www.youtube.com/watch?v=DAR27FWzyZY

Hurmion lajivalikoimassa on Suomalainen Lavatango ja Wanha Tango.

Valssia tanssitaan kolmijakoiseen musiikkiin. Se on kaikille lavatanssijoille tuttu laji, sillä tanssit aina alkavat ja loppuvat valssilla. Luonnollisesti valssi on myös olennainen osa suomalaista hääkulttuuria.

Wanhassa Tangossa on vaikutteita Tango Romanosta ja argentiinalaisesta tangosta, jota tämä tango osittain on aikoinaan jäljitellyt.
Ennen vanhaan ihmiset oppivat katsomalla näytöksiä ja tanssiesityksiä ja yrittämällä tehdä samanlaisia kuvioita ja liikkeitä. Näin Wanhasta Tangosta tuli ns. kansanomainen versio alkuperäisestä argentiinalaisesta tangosta.
Wanha tangotyyli jäi elämään lähinnä suomalaisten siirtolaisten ja romanikulttuurin keskuudessa, sillä he eivät sitten opiskelleet 30-luvulla Suomeenkin saapunutta Foksi-Tangoa, eli vaihtoaskeltangoa, jota tänä päivänä suurin osa suomalaisesta tanssikansasta tanssii tangona. Wanhan tangon askelrytmitys poikkeaa tavallisesta tangosta ja siinä hidas- hidas-nopea-nopea askelluksen sijasta tanssitaan hidas-nopea-nopea-hidas rytmiikalla.